perjantai 27. heinäkuuta 2012

Suomeen paluusta

Moikka :)

Olen nyt ollut Suomessa melkein kaksi kuukautta, ja ajattelin kertoa vähän tästä mun palautumisesta tähän suomalaiseen arkeen.

Asioita, jotka hämmensivät mua juuri Suomeen tulon jälkeen:
- kaikkien esineiden pienyys (esim. 1,5 litran limupullot ja sohvat)
- ihmisten itsekkyys ja töykeys
- vessanvetämiseen käytettävä veden määrä :D
- monet asiat olivat paljon kalliimpia
- ihmiset eivät enää moikanneetkaan tuntemattomille
- small talkin puttuminen
- autojen vähyys ja ajokaistojen puuttuminen (enää ei olekaan sataa autoa jonottamassa ruuhkissa nelikaistaisella moottoritiellä...)
- terveellinen ruoka!

Kun ensikisi saavuin Suomeen kesäkuun alussa, musta tuntui, että mikään ei ollut muuttunut: mulla oli edelleen samat ystävät, meidän talossa ei ollut tapahtunut mitään muutoksia ja muutenkin kaikki näytti samalta. Olin innoissaan, sillä ajattelin, että nythän tämä käy helposti, arkeen palaaminen siis.
Ensimmäiset viikot menivät kavereita tapaillessa ja sukulaisia nähtäessä. Näin kavereita vain vähän aikaa aina kerralla, sillä sitten piti jo rientää muiden kavereiden luokse. Ehdimme vaihtaa kuulumiset, käydä kahvilla tai syömässä ja siinä se. Musta tuntui, että kaikki oli ennallaan... tai ainakin niin luulin.


Nyt kun mun elämä on jo vähän kerennyt asettunut paikoilleen tänne Suomeen, olen huomannut että monet mun vanhat kaverit ja ystävät ovat muuttuneet enkä tunne heitä enää niin läheisiksi kuin ennen. Okei, en voi sanoa noin, sillä muutamista mun kavereista on tullut nyt ystäviä ja parista ystävästä on tullut kavereita. Kaverini ovat muuttuneet paljon, ja en enää liiku paljoa samojen ihmisten kanssa. He sanovat mulle, että en ole muuttunut yhtään, mutta tiedän että olen, ja niin ovat hekin. Musta tuntuu, että joissakin suhteissa olen lapsellisempi kuin he, joissakin taas aikuisempi. Sitä on vaikea selittää.. Mä pelkäsin tätä kaikista eniten - että kaveipiiri muuttuu niin, ettei halua enää hengailla heidän kanssaan. Vaikka mulla on ikävä mun vanhoja ystäviä, olemme onneksi edelleen väleissä ja juttelemme paljon edelleen, emme vain niin syvällisesti :)


Tiedän, että kouluun meno tulee olemaan erilaista. Ystäväni stressaavat ylioppilaskirjoituksista, kun itse yritän miettiä miten ihmeessä tulen saamaan kavereita taas koulusta. Vanhat ystäväni lähtevät pian koko koulusta, jään sinne nuorempien kanssa. Mua itseäni ei haittaa, että he ovat nuorempia kuin itse olen, mutta haittaako heitä että olen vanhempi? Se jää nähtäväksi, lomaa on jäljellä enää 17 päivää. Valitsin ensi vuodelle niin monta kurssia, etten itsekään tiedä miten tulen selviytymään niistä amerikkalaisen kouluvuoden jälkeen. Siellä en tehnyt töitä ollenkaan koulun eteen, kun Suomessa saan taas paiskia hikihatussa lukiessani koeviikkoihin a yrittäessäni pysyä käsiteltävän asian mukana.


Mulla on ikävä Amerikkaan ja Arizonaan, mutta tuntuu hyvältä olla taas Suomessa. Eniten ikävöin mun ystäviä, jotka tulivat mulle vuoden aikana tosi tärkeiksi <3. Onneks monilla heista on Facebook ja olemmekin jo monta kertaa viestitelleen chatissa. Ihmetykseksi olen myös huomannut, että muutamat mun kaverit, jotka eivät puhuneet mulle kamalasti ollessani Amerikassa, ovat nyt alkaneet puhua mulle ja kyselevät kuulumisia päivittäin. Musta on ihanaa, että he muistavat mut, vaikka emme olleetkaan läheisiä :).

Musta tuntuu oudolta, että vuosi sitten tähän aikaan olin ihan paniikissa mun vaihtovuodesta ja nyt se on jo ohi. Ohi, mutta uskomattomana ja ikimuistoisena muistona mielessäni <3. En tule ikinä unohtamaan mun vuotta ja kuinka se kasvatti mua ihmisenä. Tulen aina muistamaan jokaisen ihmisen, jonka tapasin vaihtovuoteni aikana, vaikka he eivät kaikki ehkä muistakaan mua. Nyt vuosi on ohi ja mulla on ikävä kaikkia niitä ihmisiä, joita en ikinä olisi uskonut tapaavani vuoden aikana. Vuoden aikana osasta heistä tuli tärkeämpiä mulle kuin ihmisistä, jotka tapasin Suomessa jo vuosia sitten. Vuosi riitti ikuisen ystävyys-suhteen luomiseen. Vuosi.
Olen iloinen, että muutama ystävistäni suunnittelee Suomeen tuloa, mutta en ole liian innoissani, sillä en halua pahoittaa mieltäni jos he eivät sitten pääsekään tulemaan. Mua ei kuitenkaan haittaa, vaikka he tulisivat 30 vuoden päästä tai 2 vuoden päästä, se on ihan sama se, kunhan vain näemme uudelleen <3.
Olen itse aikeissa mennä moikkaamaan ystäviäni Amerikkaan, mutta saa nähdä milloin pääsen. Mun tavoite olisi päästä ensi kesänä, mutta katsotaan nyt. Se nimittäin maksaa niin paljon, vaikka muutama kaveripoikani jo lupasi majoittaa mut heillä :). Kuitenkin, onhan tässä vielä aikaa miettiä. Kuka tietää jos vaikka lähtisin Amerikkaan opiskelemaan lukion jälkeen?


Tämä blogi oli nyt tässä. Olen enemmänkin kuin kiitollinen, että olitte seikkailemassa mun mukana suuressa Amerikassa ja että jaksoitte lukea mun pitkiä blogitekstejä ja selata läpi hirveän määrän valokuvia :) Kiitos lukijoille oikein paljon <3 Jos kuitenkin haluatte lukea mun Suomen elämästä lisää, tässä linkki mun uudeen blogiin:

http://the-miles-just-keep-rollin.blogspot.fi/

Tänne blogin puolelle voi kuitenkin laittaa mitä tahansa kysymyksiä teillä sitten onkin, vastaan niihin mielelläni :) Aion ryhtyä STS:n Returnee Clubiin, eli tulen olemaan yhteistyössä uusien vaihtarien kanssa, haastattelemassa heitä ja pitämässä kouluissa ja tapahtumissa esitelmiä vaihto-oppilasvuodestani, joten uuden blogini puolella tulee olemaan vielä vaihtarijuttuja satunnaisesti :)

- Kiia

perjantai 6. heinäkuuta 2012

CALIFORNIA, YL TRIP, day 3

Viimeinen päivä Californiassa:

Onneksi vihdoin meillekin sattui hyvä sää, kun kerran Californiassa oltiin! Sunnuntaiaamuna herätys oli vasta kymmeneltä, jonka jälkeen menimme aamupalalle taas jonkinlaiseen pikkukuppilaan Del Mareen. Sää oli siis aurinkoinen ja lämmin, vaikkakaan ei niin lämmin kuin Arizonassa. Aamupalalta lähdimme suoraan rannalle uimaan ja ottamaan aurinkoa <3. Tuona viimeisenä päivänä ei oikein tapahtunut mitään, makoilimme rannalla pari tuntia, jonka jälkeen oli palattava takaisin Arizonan lämpöön. Kuvat saavat tällä kertaa riittää, sillä en tiedä mitä siitä päivästä kertoisin :-D Enjoy!


Semmoinen oli Californian matkani :) Matkaseura oli hyvä ja oli tosi mukavaa päästä käymään kaikkiin noihin paikkoihin missä kävimme! Nyt on tämän blogin matkapostaukset tehty ja paria postausta vaille tämä blogi on pulkassa :-) Kiitos lukijoille ja hyvää kesää <3

- K

tiistai 3. heinäkuuta 2012

CALIFORNIA, YL TRIP, day 2

Californian matkalle jatkoa :) Elikkä lauantai (14.4) oli ensimmäinen päivä Californiassa ja heräsimme aamulla aikaisin ja aloimme valmistautua aamupalalle. Emme syöneet hotellin aamupalaa, vaan lähdimme Del Mar kaupunkiin surffaajien suosimaan aamupalamestaan. Syötiin siellä sitten ja lämmittelimme sisällä, sillä ulkona oli sateista ja kamalan kylmä sää! Vähän harmittaa, sillä lauantaina meidän oli tarkoitus mennä surffaamaan ja veneilemään, mutta eihän siitä mitään tullut sillä sää pilasi kaiken :(. Keksimme kuitenkin parempaa tekemistä, sillä ajoimme noin kahden tunnin päähän Los Angelesiin ja Hollywoodiin ;-) HECK YES!


Ohjaajamme saivat siis idean lähteä Hollywoodiin ja Los Angelesiin, sillä siellä ei kuulemma satanut ja oli hyvä sää - ja mitä me olisimme sateisessa San Diegossa tehneetkään? Ensikis Hollywoodissa menimme kävelemään Hollywood Boulevardille ja otimme tietenkin valokuvia, shoppailimme matkamuistokojuissa, ostelimme tuliaisia ja pidimme kivaa. Olen aina kuvitellut, että ei se paikka kuitenkaan ole semmoinen kuin leffoissa, mutta olihan se! Ihmisiä riitti ja kiertoajeluiden kaupittelijoita oli oikein olan takaa, ja ihmiset olivat paljon puheliaampia ja mua pyydettiin pari kertaa kahvillekin ;-)

there it iiiiiiiis!

Young Life oli aiemminkin tehnyt vaihtareiden kanssa matkoja Hollywoodiin aikaisempina vuosina, ja kuulemma perinteeseen kuului, että yksi ohjaajista leikkii olevansa julkkis ja vaihtarit sitten huutavat ja kiljuvat hänen ympärillään - tavoitteena on siis saada muiden tuntemattomien ihmisten huomio kiinnittymään meihin ja luulla, että hän on julkisuuden henkilö. Tällä kertaa teimme "julkkiksesta" Dustin-ohjaajamme, ja onnistuimme kyllä melko hyvin siinä - ympärillemme kerääntyi hullusti ihmisiä pyytäen nimmareita ja yhteiskuvaa Dustinin kanssa, haha! Tässä muutama valokuva ja video "tapahtumasta" ;-D



Dustin lähti sitten tapahtumapaikalta aika nopeasti livohkaan, sillä ihmisiä oli niin paljon siinä ja kaikki halusivat nimmareita :-D Lähdimme itse hänen peräänsä vähän myöhemmin, kuitenkin hyvän ajan kuluttua, että meitä ei voitu yhdistää Dustiniin. Oli huvittavaa nähdä ihmisä postaamassa valokuvaa Dustinista Facebookiin ja näyttelevän saamiaan nimmareita toisilleen :-D Eivät he koskaan tajunneet, että Dustin ei oikeasti mikään julkkis olekaan!

Lähdimme Hollywood Boulevardilta ajamaan kohti Hollywood signiä, eli sitä kuuluisaa maamerkkiä, joka on näkynyt tuhannessa elokuvassa. Olin aina halunnut päästä sinne, vaikka hostperheeni sanoikin, että se on ihan tylsä.. Musta se oli tylsästä kaukana, se oli jotenkin niin makea ja the fact että mä oikeasti olin siellä oli jotain sanoinkuvaamattoman upeaa! :) Ajoimme autolla ihan ylös näköalapaikalle, lähimmäksi mitä sitä kylttiä pääsee.


Sieltä jatkoimme matkaa Beverly Hillssiin katsomaan julkkisten taloja. Yhdellä ohjaajallamme oli iPhoneen app, joka kertoi missä kenekin talo sijaitsi, joten hyödynsimme sitä kun kiertelimme ympäri Beverly Hillssin asuinaluetta :-D Löysimme mm. Ozzy Osbournen talon ja Playboyn lukaalin XD. Emme viettäneet kauaa aikaa katsomassa taloja, sillä meillä oli jo vähän kiire takaisin hotellillemme San Diegoon. Otimme muutamia kuvia Beverly Hillsin kyltillä ja kävimme kiertelemässä kuuluisia katuja Hollywoodissa. Lähdimme ajamaan kohti San Diegoa noin kahdeksan aikaan ja pysähdyimme syömään meksikolaiseen ravintolaan, taas kerran :-D


Kannantan äänien laittamista äänettömälle ennen kuin katsotte tämän videon - tuuli puhaltaa ihan hirveällä äänellä tossa videossa :-D Mutta siinä siis nopea katsaus millaisia taloja siellä beverly hillsissä oli :)




- Kiia